Irma Sulkunen ja minäni tietämättömyys 12.10.2010

Ajatuksiani, jotka herätti Irma Sulkusen artikkeli; Naisten järjestäytyminen ja kaksijakoinen kansalaisuus.

Artikkeli ilmoittaa lähtökohdakseen: ”että demokraattinen kansalaisuuskäsite oli sukupuolenmukaisesti kaksijakoinen ja että se vakiintui juuri järjestäytymistapahtumassa.” Nyt kuten aina ennenkin Sulkusen kirjoitukset herättävän mielessäni hämmästyksen, eli mitä hän tarkoitta vai tarkoittako hän yhtikäs mitään?

En vain ymmärrä miten kansalaisuuskäsite ei olla kaksijakoinen? Onko myös vasen- ja oikeakätinen kansalaisuuskäsite, miten on hetero- ja homo käsitykset erovat kansalaisuuskäsityksessä, vai suomenkielisen ja suomenruotsinkielisen kansalaisuuskäsitteen välillä eroa?

Sulkunen keskittää huomionsa 1800-luvun loppuvaiheisiin ja seuraavan vuosisadan alkuun, mutta hän ei kuitenkaan kovin paljolti pohdi aikaisempaa ryhmittäytymistä esim. raittiusasian ympärille. Onhan juuri raittiusasia eräs ensimmäisiä täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvaa joukkoliikettä jo 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana.

Ehkä tutkijalle on helpompi meritoitua kun löytää aineistonsa helposti, sillä artikkeli sijoittuu erityisesti aikaa, jolloin tavallinen kansa eli talonpojat, työväestö ja muut pieneläjät jättivät raittiusliikkeen. Liike oli ehkä liiaksi ryhtynyt opettamaan heidän maailmankuvalleen vierasta poroporvarillista elämäntapaa ja eritoten eriarvoista naisroolia, kuten Sulkunen toki ansiokkaasti artikkelissaan tuo ilmi.

Implisiittisesti Sulkunen toteaa niin porvarillisten naisten haltuun joutuneiden tai jääneiden järjestöjen sekä maamme perinteisen naisasialiikkeen edustaneen sanoja yhteiskunnallisia arvoja ja päämääriä. Ehkä tutkimuksessa olisi pitänyt syventyä kaksijakoisen kansalaisuuden sijaan siihen yhtenäiseen kansalaisuuteen, jota ehkä edustivat maalaisrahvas ja varhainen työväestö, joka vain ajatteli toimeentuloa ja jätti vähemmälle teoreettisen sukupuolipohdiskelut.

Varhaiset naissukupuolen järjestöt ns. rouvainyhdistykset olivat eräs filantropisen yhteiskunnan toimintamuoto, ehkäpä fennomaniaan liittyvä, sillä itse Yrjö Koskinenkin suositteli kirjoituksissaan vaivaishoidon perustuvat ainoastaan almuihin, ei siis yhteiskunnalliseen tukeen. 

Mielenkiintoinen on kuitenkin ehkä feministitutkijana tunnetun Irma Sulkusen näkemys, jossa hän toteaa: ”Naisen varhainen taipumus erillisjärjestäytymiseen ei ollut vain angloamerikkalainen ilmiö…” Miten niin naisilla olisi taipumus erillisjärjestäytymiseen? Ja väitettä ei perustella mitenkään erityisesti, se lähes vaan todetaan.