Lauri, Lauri... 24.6.2009

Lauri Lauri…..

Luokassa Ingman, Kansakoulu, Kustaa Paturi, Vesa Vares, Väitöskirja @ oscari

Jo muutaman päivän olen ollut ilman Vesa Varesta, sillä sain luettua hänen teoksensa Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. Ja nyt odottelen vain seuraavien kirjojen saapumista. Ainakin väitöskirja, joka kertoo myös Lauri Ingmanista, on ainakin tulossa, mutta entäs ne monet muut? En vielä tiedä.

Täytyy myöntää, että Vares käsittelee Ingmania melko helläkätisesti mutta olisiko edes syytä muunlaiseen käsittelyyn. Jotenkin Ingman tuo mieleeni Paturin, joka myös oli uudistusmielinen konservatiivi, kuten muistaakseni jossain olen hänen määritellyt. Ehkä parhaiten tämä tulee esille Kustaan taistossa Yrjö Koskinen kanssa. Tässä taistossahan Paturi edusti melko modernia ajattelua köyhäinhoidosta, kun puolestaan Koskinen oli vain almulinjalle linnoittautunut.

Täytyy kateellisena myöntää, että kirjoittaja on luonut todellisen tietojärkäleen kohteestaan ja tavallaan kertoo miehestä munaskuita myöten. Itselleni kirja toi mieleen useita ajatuksia, jotka risteilivät tai oikeammin harhailivat keskiajan Ranskan aina 1900-luvun Suomeen ja kaikkeen siinä välillä. 

Sivulla 46 kerrotaan esimerkiksi Nikolai II:n rikkoneen lakia ja sen myötä kristityillä olisi ollut Jumalan antama velvollisuus toimia. Tämä ongelma on hyvin tuttu esim. Ranskan sisällissodasta, jota usein satavuotiseksi sodaksi yleispätevästi nimetään. Kun vielä kruununperijän eli tulevan Kaarle VII tavoitellessa valtaa, hän surmautti Burgundin herttuan, niin yleisesti häntä pidettiin tyrannina. Ongelmaksi muodostui kuinka ja kuka tai ketkä saavat surmata tyranniksi muuttuneen hallitsijan. Ja vielä kysymys majesteettirikoksesta oli avoinna, sillä syyllistyikö tyrannikuninkaan murhaaja tuohon rikoksista suurimpaan.

Olen usein ihmetellyt Suomen ja Ranskan poliittisen ilmapiirin eroja. Esimerkiksi opettajat ovat Ranskassa sosialistipuolueen tukeva selkäranka ja perusta, mutta Suomessa Kokoomuksessa on vastaava rooli. Ehkä erään vastauksen tarjoaa Vares kirjassaan sivulla 546:

”Vanhasuomalaiset olivat Euroopan konservatiiveihin verrattuna monessa suhteessa kummajaisia. He olivat tulleet ”alhaalta”, suomenruotsalaisia ”herroja” vastaan, ja heillä oli ollut ”demokraattiset” avainkokemuksensa; muualla Euroopassa konservatiivien taustalla oli ollut päinvastoin privilegioitu asema sekä niin fyysinen mahdollisuus kuin henkinenkin valmius ottaa voiman argumentti käyttöön, jos äänet loppuivat kesken.”

Ja kuin Kustaa Paturin mielipiteeseen yhtyen Vares toteaa:

”Vanhasuomalaiset olivat sen sijaan omaksuneet sivistysuskon, legalismin perinteen ja jopa pasifismin; Suomen piti voittaa vaikeutensa niin ulkoisesti kuin sisäisesti nimenomaan sivistyksen asein.”