lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sukupuoli ja kansallinen identiteetti 21.10.2010

Ellen Marakowitz; Gender and National Identity in Finland, An Exploration into Women’s Political Agency.

Marakowitzin artikkeli on huomattavasti tarkoitushakuisempi kuin kaksi aiempaa. Sen tarkoituksena on tutkia (selvitellä) naisten roolia suomalaisessa politiikassa ja sitä miten naiset ovat sitoutuneet joihinkin politiikan osa-alueisiin.

Kuitenkin artikkelin luotettavuuden kyseenalaistavat useat merkittävät terminologiset erehdykset, jotka saavat lukijan epäröimään artikkelin objektiivisuutta. Esim. ensimmäisellä sivulla käytetään termiä preautonomous period, joka tietenkin oikeasti tarkoittaa Ruotsin vallan aikaan, mutta kirjottaja kuitenkin se määritellee ajaksi 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosiin. Sivulla 3 käytetään otsikossakin sujuvasti oikeata termiä preindepent Finland. Toinen merkittävä hämäävä tekijä on puhe parlamentista vuonna 1895, kun kyse on Diet-nimisestä instituutiosta eli säätyvaltiopäivistä, jonka voisi määritellä tarvittaessa esim. Diet of Finland, Riksdag of the Estates tai Parliament of Estates. Näitä mokia riittää!

Mitä tulee käsitteisiin ”domestication of the State” ja ”nurturehood”, niin kyseessä on lähinnä artikkelin kirjoittajan luomat termit. Ensimmäinen tarkoittanee valtion / yhteiskunnan privatisoitumista kotitalouksien ympärillä toimivaksi. Toinen termi tarkoittaa suomalaisuuden määrittyvän lähinnä hoivayhteiskunnan kautta. Mielestäni molemmat termit kuvaavat suomalaista yhteiskuntaa vasta toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa.

Mitä tulee tutkijan kohderyhmien valintaan, niin se on vähintäänkin omituinen. Miten voidaan erittäin pienen yläluokan naisten muodostaman Naisliitto Unionin todeta olleen 1800-luvun lopun keskeinen osa naisliikkeen kansallista toimintaa? Jossain mielessä tämän toki ymmärtää ja hyväksyy Martta-liikkeen kohdalla, mutta vasta sekin sai enemmän tuulta purjeisiinsa itsenäistymisen myötä. Mutta silloin varmaan esim. Lottajärjestö oli huomattavasti keskeisempi tasa-arvoa ylläpitävä järjestä. Ehkä tutkijan olisi pitänyt käsitellä voimakkaasti naisenemmistöistä raittiusliikettä, kuten Sulkanen on tehnyt tai sitten työväenjärjestöjen naisia, sillä ehkä siellä toteutui tasa-arvo enemmän kuin muualla koska kaikki olivat ilman yhteiskunnallisia oikeuksia enne vuoden 1906 lainsäädäntöä.

Varsinkin kun osiossa Naisliitto Unioni-osiossa tutkija toteaa organisaation olleen ainoa naisten äänioikeutta erityisesti ajaneen organisaation. Se on hyvin yksipuolinen näkemys Suomen tilanteesta, sillä esim. työväenliike ajoi kaikkien, sekä naisten että miestä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti