Vasta nyt sain urakan suoritettua loppuun, eli Vesa Vareksen tutkimuksen Sanan valta, E.N. Setälän poliittinen, yhteiskunnallinen ja tieteellinen toiminta,
tuli loppuun luetuksi. Nykyisin tuo lukeminen on vaan niin hidasta.
Olen jo totuttautunut moiseen hitauteeni, se nyt vaan on! Ja kun
kohteena oleva henkilö ei herätä kovin myönteisiä tunteitani, niin
lukeminen takkuaa vielä entistä enemmän.
Kyllä ihailen Vareksen taitoa olla kriittinen, jopa
niin hienolla tavalla, että sitä ei ihan heti edes huomaa. Koska Vares
on tehnyt väitöskirjansa ja toisenkin massiivisen teoksen Lauri
Ingmanista. Tuosta toisesta lähes tuntemattomiin painuneesta
konservatiivien johtohahmosta, joka myös vaikutti edellisen
vuosisadanvaihteen ja sen ensimmäisten vuosikymmenien aikana. On
jotenkin havaittavissa kirjoittajan myötätunto enemmän Ingmania ja hänen
toimintaansa ja tekemisiään kohtaan kuin mitä hän suo Setälälle.
Itse en kuitenkaan pystyisi tuntemaan minkään
laista myötätuntoa Setälän kaltaista nousukasta ja kiipijää kohtaan,
jolla on vain yksi ainoa tärkeä henkilö – minä itse. On kait tyypillistä
pikkuporvarillista ajatusta, joka liittyy nousukasmaisuuteen, korostaa
omaa asiantuntijarooliansa. Ja tämä rooli on ylitse kaiken muun.
Tällainen henkilö mielestäni Setälä on ollut ja Vareksen kirja vain
vahvisti olettamuksiani hänen suhteensa.
Kuitenkin teoksesta löytyy useita mielenkiintoisia
kohtia, kuten sivulla 342, jossa hän käsittelee Setälän näkemyksiä
punaisista ja heidän motiiveistaan vuonna 1918.
”Kevään 1918 valkoisten tuntemuksille oli oleellisinta nimenomaan se, että punainen terrori ylitti kaiken sen, mitä oli aiemmin koettu, ja jopa sen, mitä oli aiemmin koettu mahdolliseksi.”
Tätä toteamusta ja sen kehittelyä
voi käyttää ilmeisesti näkökantana siihen ongelmaan, jota olen myös
pohtimassa. Kyse on siis Jutikkalan artikkelista, jossa hän toteaa
Sääksmäen olleen mustimpia tai jopa mustin koko maassa valkoisen
terrorin suhteen. Hän lisää vielä että Janakkala pääsi vähimmin tappion
ko. terrorista. Näitä syitä tuohon eroon pitäisi artikkelissa
pohdiskella, sillä yhteiskunnat olivat samankokoisia ja jopa niiden
yhteiskuntarakenteet olivat samankaltaisia.
En vielä tiedä missä ja milloin tuon
artikkelin saan julkisuuteen. Mutta Vareksen kirja valaisee hienosti
valkoisten mentaliteettia, joka johti myös Janakkalassa melkoiseen
keskitysleirikuolleisuuteen. Varsinaiset taistelumenetykset kunnassa
olivat vähäiset ja valkoisten osalta jopa lähes olemattomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti