Helmi Krohn 28.2.2010

Miten merkillisesti ns. suurten poliittisten jättilaisten kuvaaja Vesa Vares onkaan onnistunut kuvaamaan erään suurmieskohteensa, E.N. Setälän, ensimmäisen vaimon, Helmi Krohnin, kasvua aikuiseksi ja kypsaäksi naiseksi ja eritoten hänen itsenäistymistään toimivaksi ja luovaksi persoonaksi.

Teoksessaan Helmi Krohn 1871-1913. Naisen valvollisuusetiikka ja yksilön ratkaisu Vares tekee enemmän kuin useat tai jopa lähes kaikki ns. feministihistorioitsija pystyvät yleensä tekemään. Runsaaseen kirjeenvaihtoon tukeutuen hän oivallisesti esittää Helmin herkimpiä tunteita ja antaa lukijalla selkeän kuvan suunnattomasta taistelusta kohteesta oman minänsä kanssa. Toki yhteiskunta, sen toiminnot ja kannanotot ovat myös mukana tuossa taistelussa, mutta se lienee ollut Helmin kohdalla se helpon osio elämässä.

Mielenkiintoisesti Vares luo teokseen vertailua ottamalla kirjaansa vertailuhenkilön, joka ei suinkaan ole Helmin sisarpuoli Aino Kallas tai hyvä ystävätär Maila Talvio. Kyseessä on Väinö Linnan romaanisarjan Täällä Pohjantähden alla ruustinna Ellen Salpakari. Lopputulemakseen tekijä kuitenkin toteaa, että hivenen on yhtymäköhtiä sekä Helmin että Ellenin välillä, mutta erot ovat enemmän kuin suuret. Varsinkin kun on kyse tapahtumien ja elämisen kulun perusteella tehdyistä yksilöllisistä johtopäätöksistä. Mielenkiintoinen on tehty ratkaisu kuljettaa kahta henkilöä, joista toinen on fiktiivinen hahmo, kirjan alkuvaiheissa ja palata samaan asetelmaan teoksen loppupuolella.

Kuten tekijä itsekin toteaa, niin tarkoitus ei ole ollut laatia Helmi Krohnin elämäkertaa, vaan tarkastella pientä siivua hänen pitkästä elämästää. Tuo siivu päättyy avioeroon kansakunnan kaapin päälle nostetusta Setälästä, jolle tiede ja poliittinen ura olivat tärkeitä ja sivuuttivat vaimon luonnolliset tarpeet henkiseen kehitykseen, arvostukseen ja itsensä kehittämiseen.

Vuosi 1913 on hyvin taidokkaasti valittu teoksen päättymisvuosi, sillä silloin Helmi alkoi uuden elämänvaiheensa muuttuneena ihmisenä. Hän ei enää tuntenut velvollisuusetiikan mukaista syyllisyyttä kaikkeenmahdolliseen, vaan ryhtyi itsenäiseksi ihmiseksi ja loi kokonaan uuden ja itsellisen elämän.