On se onnetonta kun lukija jämähtää
vanhoihin näkemyksiinsä ja ennakkoluuloihinsa. Näin minulle on käynyt ja
vieläpä nuo luuloni ja käsitykseni ovat vain vahvistuneet. Tämä siis
koskee Emil Nestori Setälää, ei hänestä kirjoitettua elämäkertaa. Vares
kirjoittaa taitavasti ja hän esittää tosi tyylikkäästi kritiikkinsä
kohteen henkilöstä. Toimii siis kuten tiedemiehen tuleekin toimia.
Vaikka lukemiseni edistyy hitaasti sattuneista syistä, niin jotenkin se
vain etenee.
Nyt olen vuoden 1917 tapahtumissa, jotka
saavat Setälän epämiellyttävät piirteet korostumaan, ainakin minun
mielimaailmassani. Hänen uhonsa Helon tappamisuhkailuineen ja muine
touhuineen sopii minusta juuri Setälästä luomaani ennakkokuvaan. Tuo
vaatimattomista oloista lähtenyt henkilö käyttäytyy kuin nousukas ja
vielä öykkärimäinen nousukas. Ei ihme, että vaimo lähti omille teilleen,
sillä kulttuuri on pääoma, jota ei kannata tuhlata öykkäreiden kanssa
olemiseen.
Mielenkiintoinen tieanne on kuitenkin tässä
ja nyt tilanteeseen. Uskomattomasti Setälä ja muut vanhoilliset
käyttäytyivät, heillä oli vain oma pieni konservatiivinen maailmansa. He
ajoivat kuin käärmettä pyssyyn valtionhoitajaa ja valtionhoitajia.
Vahvaa ylintä valtaa. Kova oli vastustus vasemmiston
eduskuntakeskeisyydelle. Jo tuo vasemmiston ja keskustan (maalaisliiton)
kanta olisi voittanut niin olisiko lainkaan ollut vuoden 1918 traagisia
tapahtumia? Ja kuinka suurella innolla Kimmo Sasi ja muut
Kokoomuslaiset haluavatkaan karsia loputkin valtaoikeuden presidentiltä
juuri siltä vahvan vallankäytön symbolilta, jota Setälä ja Paasikivi
kumppaneineen tahtoivat maahan saada. Ensiksi tietenkin kuninkaan
roolissa ja lopulta kompromissiin suostuttuaan presidenttinä.
Vasemmisto on siirtynyt puolustamaan
presidentin valtaa. Kuitenkin ehdolla on toistaiseksi vain
kokoomuslainen Niinistö. Jos kokoomuksella olisi mahdollisuus saada
kolmas mies tuohon virkaan, niin he kuitenkin haluavat tehdä virasta
munattoman. Miksi?
Näin siis Setälä kirvoittaa ajatuksia vielä
lähes sata vuottaa noiden tapahtumien jälkeenkin. Mutta se ei kuitenkaan
vähennä epäviihtyvyyttäni Setälän seurassa. Kansikuva Vareksen kirjassa
kuvaa todella hyvin sitä Setälää, joka on minulle tuttu, ylimielistä ja
omahyväistä öykkärinousukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti