De Tavastia 25.4.2010

Professori Jaakko Suolahti julkaisi artikkelin ”Ensimmäinen yleisesitys Hämeen maakunnasta” vuonna 1954 Eero Heinämäen ja Pekka Suvannon toimittamassa teoksessa Kaikuja Hämeestä XI, jonka julkaisijana toimi Hämäläis-osakunta.

Artikkelissa käsitellään Kirkkonummen kirkkoherana elämäntyänsä tehneet Turun Akatemian oppilaan Christianus Limnellin kanditaatti- ja maisterinväitöskirjaa De Tavastia. Se valmistui keväällä 1748 ja hän puolusti sen ensimmäistä saa pro exercitio-näytteenä 20. helmikuuta 1748 ja toista osaa pro gadu-näytteenä 19. heinäkuuta samana vuonna, saadakseen maisterin arvon.

Oma työni kannalta tämä De Tavastia-teos kuuluu eittämättä kohtaan tarinaa Hämeestä, sen ihmisistä ja asioista, mutta toki siitä saadaan esille myös joitakin faktoja kohtaan Janakkala, sillä Suolahden mukaan Limnell opiskeluaikoinaan toimi kotiopettajana todennäköisesti joissakin Janakkalan kartanoissa. Perusteena tälle näkemykselleen Suolahti esittää muita paremmat kirjoittajan tiedot pitäjän asioista ja tapahtumista sekä olemisista. Toisaalta mahdollista olisi myös Limnellin toiminta kotiopettajana pappilassa.

Tietenkin näkemys Hämeen esiintyminen historiallisissa dokumenteissa on kiinnostava ja antaa artikkelille oivan alun. Suolahti on tässäkin kohtaa hyvin uskollinen oppiaineensa hyville perinteille. Suolahtihan on tunnettu artikkeleiden kirjoittajana ja nämä artikkelit käsittelivät mitä moninaisimpia seikkoja koko elämän kirjossa.

Jaakko Suolahden mukaan:

Kaikkein perusteellisinta työtä on Janakkalan kuvaus, koska Limnell oli ilmeisesti viettänyt siellä jonkin aikaa. Hän kertoo Kernaalanjärven harvinaisista säkäistä, Laurentiukselle pyhitetystä lähteestä ja sen ympärillä vietetyistä pakanallisista menoista ja tietysti Hakoisten linnavuoresta ja kartanosta.

Valitettavaa tavallaan on kirjan jääminen keskeneräiseksi. Siihen on tietty moninaisia syitä, ja yksi niitä on tutkimusmenetelmän osittainen epäonnistuminen. Limnell lähetti kyselyn kaikille Hämeen kirkkoherroille, mutta ei saanut vastauksia kaikista pitäjistä, saati että vastaukset olisivat olleet edes tyydyttävää tasoa. Tästä syystä Janakkalan, jonka Limnell siis jo entuudestaan tunsi, osuus korostuu muiden pitäjien rinnalla.

Pitää etsiä myös Jaakko Suolahden vuonna 1958 julkaisema teos De Tavastia, jossa Suolahti kääntää se selityksin varustaa ao. väitöskirjat. Tämän teoksen on kustantanut Tampereen historiallisen seura ja se on seuran omia julkaisuja, ISSN 0358-0369. Valitettavasti sitä ei löydy Hämeenlinnan ja ympäristön kirjastoista. On muuten melko uskomaton tapaus kun maakunnan teoksia ei ole tallennettu kirjastoon ei edes Hämeenlinnan kaupunginkirjastoon.

Miten hieno järjestelmä tuo Internet onkaan! Dorian sivuistoilta löytyivat molemmat Limnellin teokset PDF-muotoisina. Latinaksi tietty ja ilman kommentaareja. Siis Jaakko Suolahden työstömistä vailla olevina. Mutta kuitenkin ne ovat netissä ja käytettävissä. HIENOA!