Ellen Marakowitz; Gender and National Identity in Finland, An Exploration into Women’s Political Agency.
Marakowitzin artikkeli on huomattavasti
tarkoitushakuisempi kuin kaksi aiempaa. Sen tarkoituksena on tutkia
(selvitellä) naisten roolia suomalaisessa politiikassa ja sitä miten
naiset ovat sitoutuneet joihinkin politiikan osa-alueisiin.
Kuitenkin artikkelin luotettavuuden
kyseenalaistavat useat merkittävät terminologiset erehdykset, jotka
saavat lukijan epäröimään artikkelin objektiivisuutta. Esim.
ensimmäisellä sivulla käytetään termiä preautonomous period, joka
tietenkin oikeasti tarkoittaa Ruotsin vallan aikaan, mutta kirjottaja
kuitenkin se määritellee ajaksi 1800-luvun lopulta 1900-luvun
alkuvuosiin. Sivulla 3 käytetään otsikossakin sujuvasti oikeata termiä
preindepent Finland. Toinen merkittävä hämäävä tekijä on puhe
parlamentista vuonna 1895, kun kyse on Diet-nimisestä instituutiosta eli
säätyvaltiopäivistä, jonka voisi määritellä tarvittaessa esim. Diet of Finland, Riksdag of the Estates tai Parliament of Estates. Näitä mokia riittää!
Mitä tulee käsitteisiin ”domestication of the
State” ja ”nurturehood”, niin kyseessä on lähinnä artikkelin
kirjoittajan luomat termit. Ensimmäinen tarkoittanee valtion /
yhteiskunnan privatisoitumista kotitalouksien ympärillä toimivaksi.
Toinen termi tarkoittaa suomalaisuuden määrittyvän lähinnä
hoivayhteiskunnan kautta. Mielestäni molemmat termit kuvaavat
suomalaista yhteiskuntaa vasta toisen maailmansodan jälkeisessä
maailmassa.
Mitä tulee tutkijan kohderyhmien valintaan,
niin se on vähintäänkin omituinen. Miten voidaan erittäin pienen
yläluokan naisten muodostaman Naisliitto Unionin todeta olleen
1800-luvun lopun keskeinen osa naisliikkeen kansallista toimintaa?
Jossain mielessä tämän toki ymmärtää ja hyväksyy Martta-liikkeen
kohdalla, mutta vasta sekin sai enemmän tuulta purjeisiinsa
itsenäistymisen myötä. Mutta silloin varmaan esim. Lottajärjestö oli
huomattavasti keskeisempi tasa-arvoa ylläpitävä järjestä. Ehkä tutkijan
olisi pitänyt käsitellä voimakkaasti naisenemmistöistä raittiusliikettä,
kuten Sulkanen on tehnyt tai sitten työväenjärjestöjen naisia, sillä
ehkä siellä toteutui tasa-arvo enemmän kuin muualla koska kaikki olivat
ilman yhteiskunnallisia oikeuksia enne vuoden 1906 lainsäädäntöä.
Varsinkin kun osiossa Naisliitto
Unioni-osiossa tutkija toteaa organisaation olleen ainoa naisten
äänioikeutta erityisesti ajaneen organisaation. Se on hyvin yksipuolinen
näkemys Suomen tilanteesta, sillä esim. työväenliike ajoi kaikkien,
sekä naisten että miestä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti