Matti Salonen, jota nimeä Kurjensaaren
matista köyttivät aina isäni seitsemän sisarta, kun puhuivat
ystävästään, julkaisi 1973 teoksen ”Syntynyt sivulliseksi. Näkyjä ja
näkemyksiä 1960–1973”. Ehkä joskus nuorempana olen kirjan saattanut
lukea, tai sitten en, sillä ilmestymisaikoihin opiskelin kiivaasti
Brysselissä päämääränäni akateeminen glooria.
Kirja koostuu päiväkirjamuistiinpanoista,
jota on tietenkin toimitettu yleisölle sopivaan ja Matin minää
korostavaan asuun. Teoksessa on yksi ylitse muiden, kukaan tai mikään ei
pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Kyseessä on Salosen Matin kotijumala
eli Urho Kekkonen. Jopa hänen vinttikoiransa on muita tavallisia
kuolevaisia merkittävämpi.
Oikeastaan Salosen Matti tunnustaa melkoista
kepulaisuutta, sillä Ahti Karjalainen tarjoaa kyydin virka-autollaan ja
taas Matti on päässyt suurten seuraan, tosin Ahti joutaa tavallisten
kuolevaisten joukkoon.
Urkilla on etu puolellaan, sillä Matti ja Hän
ulkoilevat molemmat Seurasaaressa ja voin vain kuvitella miten Matti
kuolaa mahdollista kohdata Urkki lenkillään. Jos päämiehen lenkit eivät
olleet säännöllisiä, niin kuinka Salosen akan poika Hämeenlinnasta
onkaan joutunut kylmässä värjöttelemään ja odottamaan.
Kirjan ehkä parasta antia on Matin analyysit
sisällissodasta 1918 ja sen seurauksista, joissa hän itse koki minänsä
ulkopuoliseksi. Selkeästi hän kuitenkin asettuu vastustamaan valkoista
valhetta, joka terminä on siis vanhempi kuin Heikki Ylikankaan
teksteistä ilmenee.
Mitä tulee Matin tyyliin, niin siitä tavasta
kirjoittaa olen aina pitänyt. Vaikka päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä,
jopa rivin tai parinkin mittaisia, niin selvästi käyt ilmi kirjoittajan
kokemus hienona esseistinä. Hyvää ja hyvin kirjoitettua esseetä on aina
mielenkiintoista lukea ja siksi olenkin Salosen Matin innokas lukija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti