Tarina, opettavainen 8.7.2011

Ihmiset ovat varmasti hieno laji. Jotkut heistä tosin ovat fiksumpia kuin toiset. Varsinkin vitsien kertomisessa olen surkimus ja yleensä epäonnistun. Nytpä sitten lainaan ja varastan:

Tulipa kansakouluntarkastaja Lahdessa laskentotunnille ja päätti yllättää oppilaat laskutehtävällä:”Kilo omenoita maksaa 8 mk,matka Lahdesta Riihimäelle on 52 km, kuinka vanha minä siis olen” Syvän hiljaisuuden katkaisi Pertsa viittaamalla. “No” Viiskytkaks vuotta vastasi poika. Oikein! miten ihmeessä ratkaisit yhtälön, kysyi hämmentynyt tarkastaja. Helppoa! meiän naapurissa asuu yks puolihullu kakskytkuusvuotias.

Matti ja URHO! 11.10.2010

Matti Salonen, jota nimeä Kurjensaaren matista köyttivät aina isäni seitsemän sisarta, kun puhuivat ystävästään, julkaisi 1973 teoksen ”Syntynyt sivulliseksi. Näkyjä ja näkemyksiä 1960–1973”. Ehkä joskus nuorempana olen kirjan saattanut lukea, tai sitten en, sillä ilmestymisaikoihin opiskelin kiivaasti Brysselissä päämääränäni akateeminen glooria.

Kirja koostuu päiväkirjamuistiinpanoista, jota on tietenkin toimitettu yleisölle sopivaan ja Matin minää korostavaan asuun. Teoksessa on yksi ylitse muiden, kukaan tai mikään ei pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Kyseessä on Salosen Matin kotijumala eli Urho Kekkonen. Jopa hänen vinttikoiransa on muita tavallisia kuolevaisia merkittävämpi. 

Oikeastaan Salosen Matti tunnustaa melkoista kepulaisuutta, sillä Ahti Karjalainen tarjoaa kyydin virka-autollaan ja taas Matti on päässyt suurten seuraan, tosin Ahti joutaa tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Urkilla on etu puolellaan, sillä Matti ja Hän ulkoilevat molemmat Seurasaaressa ja voin vain kuvitella miten Matti kuolaa mahdollista kohdata Urkki lenkillään. Jos päämiehen lenkit eivät olleet säännöllisiä, niin kuinka Salosen akan poika Hämeenlinnasta onkaan joutunut kylmässä värjöttelemään ja odottamaan.

Kirjan ehkä parasta antia on Matin analyysit sisällissodasta 1918 ja sen seurauksista, joissa hän itse koki minänsä ulkopuoliseksi. Selkeästi hän kuitenkin asettuu vastustamaan valkoista valhetta, joka terminä on siis vanhempi kuin Heikki Ylikankaan teksteistä ilmenee.

Mitä tulee Matin tyyliin, niin siitä tavasta kirjoittaa olen aina pitänyt. Vaikka päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä, jopa rivin tai parinkin mittaisia, niin selvästi käyt ilmi kirjoittajan kokemus hienona esseistinä. Hyvää ja hyvin kirjoitettua esseetä on aina mielenkiintoista lukea ja siksi olenkin Salosen Matin innokas lukija.

Särestöniemi 27.8.2009

Tänään koin jälleen Reidar Särestöniemen museokodin. Oli jälleen mielenkiintoinen kokemus. Ateljeessa oli esillä Reidarin kirjeitä. On muuten uskomatonta, että hänen kirjeistään ei ole tehty kirjejulkaisua. Osa on tietty palanut Särestöniemen tulipaloissa, mutta yleensä ne olivat vastauksia Reidarin kirjeisiin.

Eli, vaikka meillä Suomessa ei ole kovin usein tapana tehdä kirjejulkaisujen kokoelmaa, niin mielestäni Reidar sellaisen ansaitsisi. Pitäisi vain tutkia Kekkosen ym. Arkisto ja ottaa selville kirjeille. Oikeudethan omistaa Reidar Särestöniemen säätiö, jolla ei varmaan olisi mitään julkaisemista vastaa.

Minun mielestäni Reidarin kirjeiden kieli ja ilmaisu on todella mahtavan hienoa. Kun hän lisäksi piirsi kirjeisiinsä ja jopa kirjekuoriinsakin erilaisia kuvia mitä erilaisimmista asioista. Kylla pitäisi kirjeet jualkaisuksi saada ja niiden kuvitukset myös.